    
|
|||
       |
|||
 |
|||
   |
Meri ei kuuntele selityksiä. Oikea varustus, sen osaava käyttö ja miehistön ammattiote vievät perille. Jyvät erottuvat akanoista rasituksissa, huippulaatu testautuu äärioloissa, kun mainoslauseet jäävät rannalle. Furunolla on näyttöä.  Kuva: Anssi Asunta MERENKULUN HISTORIAA Saagojen kutsu – avoveneellä Islantiin on merenkulun historiaa. Tiedossa ei ole vastaavaa suoritusta aiemmin eikä vielä vuosia sen jälkeenkään. Yksityinen projekti oli kunnianosoitus 1000 vuotta vanhalle viikinkireitille. Islannin merimuseossa avattiin 4.6.2011 Saagojen kutsu -näyttelyosasto. PITKÄ MATKA Kippari Pekka Piri ja navigaattori Matti Pulli starttasivat Helsingistä 17. toukokuuta 1994 seitsemän metrisellä avoveneellä kohti kaukaisuutta. Reitti kiersi Skandinavian Länsi-Norjan Bergeniin ja sieltä edelleen Shetlandinsaarten ja Färsaarten kautta Kaakkois-Islantiin. Höfnin kalasatamaan rantauduttiin 23 vuorokauden, 2179 meripeninkulman ja 198 ajotunnin jälkeen 9. kesäkuuta. Unelma oli toteutunut, Islannin presidentti odotti miehistöä audienssilleen.  RANKKA REISSU Itämeri, Pohjanmeri ja Pohjois-Atlantti testasivat kaluston ja miehistön. Vallinnut pohjoisvirtaus teki sääolot erityisen rankoiksi eikä kalustotappiolta vältytty. Itämeren jyrkkä jyske, Pohjanmeren 6 -metriset vyöryt ja repivä ristiaallokko, Shetlandin hyökkäävät virtaukset sekä Färsaarten kiehuva kaaos erottivat jyvät akanoista. Meri-VHF:n asennus, erillinen navigointimittaristo, veneen polttoainejärjestelmän asennus ja NMT -puhelin pettivät kovissa rasituksissa. GPS ja Furunon pientutka 1621 toimivat pettämättömän täydellisesti koko historiallisen matkan kaikissa vaiheissa. 
FURUNON VARMUUS Saagojen kutsun navigaattori, merikapteeni Matti Pulli arvioi Furunon pientutkaa 30 vuoden ammattilaiskokemuksellaan: "Loistava laite tarpeisiimme. 17:stä satamastamme ajoimme 15:een sisään pimeässä. Sumut ja sateet vuorottelivat, pääasiassa näkyvyys oli kehno. Tutkan avulla saatoimme ylläpitää riittäviä keskinopeuksia. Pienikokoisen, tehokkaan laitteen 8 mailin näyttö kattoi hyvin turvallisuustarpeemme myös Pohjois-Atlantin kaurapuurosumuissa. Myös pienalue oli täysin riittävä lähitähystykseen. Ääriväsyneenä opin arvostamaan näyttöruudun luettavuutta ja terävyyttä. Selkeä nappulalogiikka oli helppo käyttää - joy-stick'mäinen järjestelmä oli nopea ja selkeä maalien suuntimisessa.  Venettä oli polttoainesyistä ajettava ajoittain erittäin lujalla kädellä kovissakin oloissa ja näin todella tapahtui, kaasujousipenkkimme olivat kovilla. Furuno -tutkamme antennin toimintavarmuus oli ihailumme aihe: jysäykset välittyivät terävinä iskuina ja repivänä tempoiluna vesirajasta kolmen metrin korkeudelle targakaareen. Siellä se kupu vatkasi kai puolitoistamiljoonaa kertaa ja tarjosi vain virheetöntä näyttöä mitä sielussani kiitin. Saagojen kutsun navigaattorin tehtävän kokeneena tunnen arvostusta ja kiitollisuutta Furuno -tutkan varmuuteen. Koimme rankassa todellisuudessa, että se kestää äärikovat olosuhteet, on helppo käyttää - ja on takuulla vesitiivis. Oli se sen luokan testi!" Enemmän matkasta kirjassa: Pekka Piri: Saagojen kutsu, (PIRIUS OY 2010, kirjakaupat).  Kuvassa Kippari Pekka Piri (oik.) ja navigaattori Matti Pulli, Höfnin kalasatama v.1994 |
||
|
Copyright © 2013 FURUNO FINLAND OY. Kaikki oikeudet pidätetään.
|
|||
![[pdf]](http://www.furuno.fi/images/format_icons/pdf.gif){kind=icon}